CHP Pienvoimalat edistyksellisellä uusiutuvan energian kaasutusteknologialla
Kaasutusteknologiaan perustuvat CHP (Combined Heat and Power) -pienvoimalat tarjoavat tehokkaan ja kestävän ratkaisun hajautettuun energiantuotantoon. Nämä järjestelmät tuottavat samanaikaisesti lämpöä ja sähköä, hyödyntäen uusiutuvia polttoaineita, kuten biomassaa ja jätevirtoja. Teknologian kehitys mahdollistaa korkean energiatehokkuuden sekä pienen ympäristöjalanjäljen.Liiketoiminnan ydinajatus on tarjota skaalautuvia ja hajautettuja CHP-ratkaisuja, jotka perustuvat edistykselliseen kaasutusteknologiaan. Teknologia mahdollistaa paikallisen energiantuotannon vähentäen riippuvuutta keskitetystä energiantuotannosta.
CHP-pienvoimaloiden markkinat kasvavat nopeasti globaalien kestävyystavoitteiden myötä. Innovaatioiden ja kumppanuuksien avulla voidaan skaalata tuotantoa ja laajentaa markkinaosuutta.
CHP-pienvoimaloiden liiketoimintamalli tarjoaa kestävän ja tehokkaan ratkaisun hajautettuun energiantuotantoon. Edistyksellinen kaasutusteknologia mahdollistaa sekä taloudellisen hyödyn että merkittävät ympäristöhyödyt.
Tarina hajautettujen ja sulautettujen energiaratkaisujen taustalla.
Elettiin vuotta 1992.
Olin jäänyt tuotannollisteknisin perustein yrittäjäksi palkkatöistä paikallisen teollisuuden laitosmiehentöistä ja muuttanut kotikylälleni takaisin lähikunnasta. Yritystoiminta sivutoimisesta muuttui täysipäiväiseksi. Äitini asusteli vielä kotitilalla eivätkä avopuolisoni ja äitini mahtuneet samalle tontille keskenään. Muutimme siis vuokra-asuntoon Luovan kylän vanhalle koululle. Vuokra oli olemattoman pieni, mutta tilat suuria ja korkeita. Lämmityksenä suora sähkölämpö. Asumiskustannukset muodostuivat talvikautena näin kohtuuttomaksi sähkölämmityksen myötä.
Samaan aikaan paikallinen sähköenergiayhtiö Jyllinkosken Sähkö Oy alkoi vaihtaa alati omistajaa ja sähkölaskun hinta ja laskuttaja muuttui alinomaan aina Imatran Voima Oy: stä Fortum Oy:lle. Yirityskaupat ja liiketoimet energiayhtiön muutoksissa käytännössä tuplasivat yhden vuoden aikana sähköenergian hinnan. Koska käyttämästämme sähköstä pääosa kului lämmitysenergiaksi, vaati tilanne pikaista ratkaisua.
Samaan aikaan avustin tai tein hyödyllisyysmallihakemusta Patentti- ja Rekisterihallintoon tuttavani keksimän työkalun suojaamiseksi. Vastikkeeksi sain tuttavan isältään perimät sähköistetyn puukaasuttimen patenttipaperit. Patenttipapereihin tutustuttuani ihmetystä herätti se ettei automatiikkaa oltu viety pidemmälle kuin vain holvautumisen estämiseen tarkoitettuun arinan kääntöön sähköisellä moottorilla. Elektroniikkaa ja tietotekniikkaa jo yhdeksän- vuotiaasta harrastaneena ymmärsin että automatiikka olisi ratkaissut monta muutakin asiaa kiinteän aineen kaasutusprosessissa.
Tästä seurasi intohimoinen keksintöprosessi jonka tuloksena syntyi kolme versiota erilaisista kiinteän aineen kaasuttimista. Moottoriksi hankittiin käytetty polttomoottori ja generaattoriksi valjastettiin vanha isokokoinen ja rautainen oikosulkumootttori vanhasta myllystä. Kaasuttimen tuli olla sellainen jonka voi asentaa myös autoihin ilman isoa pönttöä tai kärryä perässä laitosta varten. Automatisoituna tuo tavoite onnistui kyseenalaistamalla monta alalle vakiintunutta rajoitetta.
Tuloksena syntyi liikeidea ja suunnitelma sekä tuotteet ratkaisuineen hajautetusta ja sulautetusta energianmuuntoratkaisuliiketoiminnasta.
Samana vuonna 1992 lähestyin paikallista keksintöasiamiestä ja julkista rahoitusta suunnitelmieni kanssa. Silloinen keksintöasiamies luki paperit ja totesi että idea on aivan valtava ja sille on tilausta mutta keksintö on hänen mielestään vähintäänkin viisitoista vuotta etuajassa. Tarvitaan energiakriisi ennen kuin kyseinen idea lähtee myymään. Samoin ajokalustoon oli pakkomielteisesti totuttu tankkaamaan vielä silloin nestemäistä ainetta polttoaineeksi. Kaikki muu tuntui vieraalta ja sitä tietenkin vastustettiin.
Kun rahoitusta haettiin samoilla suunnitelmilla julkisen rahoituksen kautta, ilmeni politiikan osuus asiassa. Rahoituspäällikkö luki paperit ja totesi että jos saisin suunnitelmani läpi, markkinat olisivat pois valtionomisteisilta monopoliyhtiöiltä kuten Neste ja Fortum. Rahoituspäällikkö kysyi minulta diplomaattisesti että tiedänkö kuka hänen palkkansa maksaa? Julkinen rahoitus oli tietenkin valtion omisteinen ja rahoittama. Eivät he voineet tehdä päätöksiä kilpailijan rahoittamisesta. Ratkaisu olisi tuonut merkittävää vapautta asiakkaille. Sitä vapautta ei haluttu yhteiskunnalle antaa. Valtio sai mittavasti rahaa kansalta heidän ollessaan alistettuna johtojen päähän.
Myöhemmin alalle on tullut kuitenkin kilpailua. Perustajana on ollut jopa kärkipoliitikkoja. Mutta tekniikka on yhä edelleen parannellun häkäpöntön tasolla.
Alalle on luotava vientivetoinen politiikasta vapaa liiketoiminta. Vastoin taannoisen Kauppa- ja teollisuusministerin minulle esittämää vastaväitettä joka kuului että ”suomessa ei ole varteenotettavaa teknologiaa” Väitän että sitä teknologiaa ja potentiaalia nimenomaan meiltä löytyy. Mutta markkinat CHP laitoksille ovat pohjoismaissa jossa on harvaan asuttua kansaa ja arktiset olosuhteet. Kiinteän aineen kaasutuslaitoksia on turha markkinoida Saharaan öljyntuottajavaltioille. Lisäksi kriisitilanteessa ratkaisu on merkittävä jo hätävarmuuden näkökulmasta. Itse ideahan lähti liikkeelle jo puolustusvoimille aikanaan kehitellystä modernisoidusta häkäpöntöstä. Kehitys on vain jäänyt politiikan rattaisiin kuten edellä kuvatusta tarinasta ilmenee.
Mitä ihmettä me odottelemme?